Värisokeussimulaattori

Näin käytät värisokeussimulaattoria

1. Pudota kuva pudotusalueelle tai valitse tiedosto napsauttamalla sitä (JPG, PNG, WebP, GIF…). Voit myös napsauttaa Käytä esimerkkikuvaa ja ladata testikartan, jossa on sävyjä ja helposti sekoittuvia väripareja.
2. Valitse Värinäön poikeaman tyyppi: Protanopia, Deuteranopia, Tritanopia, niiden lievemmät muodot Protanomalia, Deuteranomalia ja Tritanomalia tai Akromatopsia.
3. Kolmelle anomaliatyypille voit asettaa Voimakkuus-arvon 10 %:sta 90 %:iin.
4. Valitse Näkymä: Rinnakkain näyttää alkuperäisen ja simuloidun kuvan vierekkäin. Liukusäädin asettaa toisen toisen päälle, jolloin voit vetää jakokohtaa kuvan yli.
5. Napsauta Lataa simuloitu kuva tallentaaksesi tuloksen PNG-tiedostona.

Kuva ei poistu laitteeltasi: se luetaan ja käsitellään selaimessasi. Hyvin suuret kuvat pienennetään pisimmältä sivulta 1 600 pikseliin, jotta simulointi pysyy nopeana.

Värisokeuden tyypit

Normaali värinäkö perustuu kolmeen tappisolutyyppiin, jotka reagoivat pitkiin (L, ”punainen”), keskipitkiin (M, ”vihreä”) ja lyhyisiin (S, ”sininen”) aallonpituuksiin.

• Protanopia ja protanomalia: L-tappeja puuttuu tai ne ovat siirtyneet. Punaiset näyttävät tummemmilta ja sekoittuvat vihreisiin ja ruskeisiin. Noin 1 %:lla miehistä on kumpaakin muotoa.
• Deuteranopia ja deuteranomalia: M-tappeja puuttuu tai ne ovat siirtyneet. Deuteranomalia on selvästi yleisin poikkeama, ja se koskee noin 5 % eurooppalaista syntyperää olevista miehistä. Punaista, oranssia, keltaista ja vihreää on vaikea erottaa toisistaan.
• Tritanopia ja tritanomalia: S-tapit ovat kyseessä. Siniset ja vihreät sekä keltaiset ja vaaleanpunaiset menevät sekaisin. Se on harvinainen (selvästi alle 0,1 %) ja koskee miehiä ja naisia yhtä paljon.
• Akromatopsia (sauvojen yksivärinäkö): toimivia tappeja ei ole, joten maailma näkyy harmaansävyissä, usein valoherkkyyden kanssa. Sitä esiintyy noin yhdellä ihmisellä 30 000:sta. Simulaatio näyttää vain kuvan luminanssin.

Kaiken kaikkiaan noin joka 12. miehellä ja joka 200. naisella on jokin punavihervärisokeuden muoto.

Näin simulaatio toimii

Työkalu käyttää fysiologiaan perustuvaa Machadon, Oliveiran ja Fernandesin (2009) mallia ”A Physiologically-based Model for Simulation of Color Vision Deficiency”, IEEE Transactions on Visualization and Computer Graphics 15(6). Tekijät julkaisivat yhden 3 × 3 -matriisin kutakin poikkeamaa ja voimakkuutta kohti arvoilla 0–1 askelin 0,1. Työkalu käyttää voimakkuutta 1 ”-opia”-tyypeille ja interpoloi julkaistujen askelten välillä anomaliatyypeille.

Matriisit on määritelty lineaariselle RGB:lle. Siksi jokainen pikseli muunnetaan sRGB:stä lineaariseksi valoksi, kerrotaan matriisilla, rajataan ja koodataan takaisin sRGB:ksi. Jos matriiseja sovelletaan suoraan gamma-koodattuihin arvoihin, kuten monet nopeat suodattimet tekevät, punaiset tulevat aivan liian tummiksi. Akromatopsia käyttää sRGB:n vakioluminanssipainoja (0,2126, 0,7152, 0,0722).

Simulaatio on likiarvo. Todellinen värinäkö vaihtelee ihmisestä toiseen, eikä näyttö voi näyttää täsmälleen sitä, mitä toinen ihminen kokee. Käytä sitä ongelmien löytämiseen ja varmista tulokset todellisilla käyttäjillä, kun se on mahdollista.

Vinkkejä värisokeille sopivaan suunnitteluun

• Älä koskaan nojaa pelkkään väriin: lisää tekstejä, kuvakkeita, kuvioita tai alleviivauksia.
• Vältä punavihreitä pareja hyvä/huono-tiloissa. Sininen ja oranssi on paljon turvallisempi.
• Pidä vaaleuserossa suuri ero väreille, jotka pitää erottaa toisistaan. Tarkista se Akromatopsia-tilassa: jos kaksi aluetta näyttää samalta harmaalta, monella on vaikeuksia.
• Testaa kaaviot, kartat, tilamerkit ja lomakkeiden virheet, älä vain valokuvia.