Äänen spektrianalysaattori

Näin käytät spektrianalysaattoria

1. Paina Käynnistä mikrofoni ja salli käyttö, kun selain kysyy. Spektri alkaa liikkua heti, kun ääntä tulee sisään.
2. Jos haluat analysoida äänitteen, pudota äänitiedosto pudotusalueelle (MP3, WAV, OGG, FLAC …) ja paina Soita tiedosto. Kuulet tiedoston sitä analysoitaessa.
3. Valitse Näkymä: Palkit, Viiva tai Spektrogrammi (vesiputous), joka vierii oikealta vasemmalle ja näyttää, miten spektri muuttuu ajan myötä.
4. Valitse Taajuusakseli: Logaritminen (kuten korva kuulee, oktaavi vie saman leveyden kaikkialla) tai Lineaarinen (yhtä paljon hertsejä pikseliä kohti, hyödyllinen yläsävelille ja korkeille taajuuksille).
5. Säädä FFT-kokoa ja Tasoitusta vaihtaaksesi yksityiskohtia vakauteen (ks. alla).
6. Paina Jäädytä pitääksesi nykyisen kuvan ja lukeaksesi sen rauhassa, ja sitten Jatka. Pysäytä vapauttaa mikrofonin ja sulkee äänimoottorin.

Kuvaajan alla olevat lukemat antavat Huipputaajuuden (voimakkaimman komponentin yli 20 Hz:n), Lähimmän sävelen ja sen poikkeaman senteissä (A4 = 440 Hz), Huipputason ja analyysin Resoluution.

Mitä analysaattori näyttää

Spektrianalysaattori jakaa äänen taajuuksiinsa nopealla Fourier-muunnoksella (FFT). Jokaisesta näytelohkosta tulee luettelo ”lokeroita”, ja lokero k sijaitsee taajuudella k × näytteenottotaajuus ÷ FFT-koko hertseinä. Jokaisen palkin korkeus on kyseisen kaistan energia desibeleinä suhteessa digitaaliseen täysiasteikkoon. Selain käyttää Blackman-ikkunaa ennen FFT:tä, joten puhdas täysiasteikkoinen siniaalto lukee noin −14 dB eikä 0 dB: arvot sopivat parhaiten taajuuksien vertailuun keskenään, ei absoluuttiseksi äänitasomittariksi.

Huipputaajuus tarkennetaan kahden lokeron välillä paraabelisella interpoloinnilla, joten se on tarkempi kuin pelkkä lokeroväli. Se näyttää voimakkaimman komponentin, joka on yleensä, mutta ei aina, kuulemasi sävel: matalalla bassosävelellä tai äänellä toinen yläsävel voi olla perussävelta kovempi.

FFT-koko, resoluutio ja tasoitus

FFT-koko määrää taajuusresoluution: 48 kHz:llä 2048 pistettä antaa noin 23 Hz per lokero, 8192 antaa 5,9 Hz ja 32768 antaa 1,5 Hz. Suurempi FFT erottaa lähekkäiset taajuudet ja matalat sävelet paremmin, mutta vaatii pidemmän äänenpätkän (32768 näytettä on noin 0,7 s), joten se reagoi hitaammin nopeisiin muutoksiin. Puheelle ja rummuille 1024–4096 toimii hyvin. Virittämiseen, bassosävelille tai hurinan etsintään käytä 16384:ää tai enemmän.

Tasoitus keskiarvoistaa jokaisen ruudun edellisten kanssa. Arvolla 0 näet jokaisen välkähdyksen, noin 0,8:lla näyttö on rauhallinen ja helpompi lukea. Spektrogrammi käyttää samaa dataa väreillä mustasta (hiljainen) violetin ja punaisen kautta keltaiseen ja valkoiseen (kova).

Käyttökohteita

• Löydä verkkohurina (50 tai 60 Hz ja sen yläsävelet) tai vinkuva maasilmukka.
• Tarkista, mitä taajuuksia soitin, ääni tai huoneen resonanssi korostaa, ennen kuin kosket taajuuskorjaimeen.
• Testaa kaiutinta tai kuulokkeita taajuusgeneraattorin pyyhkäisyllä ja etsi lovet ja huiput.
• Näe MP3-tiedoston ylärajataajuus: monet pienen bittinopeuden koodaukset päättyvät noin 16 kHz:iin.